6.3.1990 | Precedents | Supreme Court:

KKO:1990:32

Keywords: Ennakkoperintä
Rikokseen osallisuus - Avunanto
Politiarikos
Prokura
Year of case: 1990
Date of Issue: 6.3.1990
Register number: R89/162
Archival record: 633
Date of presentation: 3.7.1989

Yhtiön hallitukseen kuulumaton prokuristi oli yksin hoitanut yhtiön asioita. Kun hän ei ollut tehnyt sitä toimitusjohtajana, hänellä ei ollut velvollisuutta huolehtia työntekijöiden palkoista toimitettujen ennakonpidätysten suorittamisesta määräajassa valtiolle. Hänen katsottiin kuitenkin syyllistyneen ennakkoperintälain säännösten rikkomiseen avunantajana.

Ään.

Ennakkoperintälain rikkomista ei pidetty politiarikoksena.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Parkanon kihlakunnanoikeudessa

Turun lääninverovirasto on virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen lausunut, että A oli 10.6.1985 ja 10.10.1986 välisenä aikana Parkanossa laiminlyönyt sanotusta kaupungista olevan X Oy:n prokuristina ja rahaliikenteen hoitajana huolehtia siitä, että yhtiön työntekijöille 1.5.1985-30.9.1986 välisenä aikana maksetuista palkoista toimitetut yhteensä 74.308 markan määräiset ennakonpidätykset olisi suoritettu säädetyssä määräajassa valtiolle. Sen vuoksi lääninverovirasto on vaatinut A:n tuomitsemista ennakkoperintälain 19 ja 63 §:n sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla rangaistukseen jatketusta ennakkoperintälain säännösten rikkomisesta. Lisäksi lääninverovirasto on vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan valtiolle korvaukseksi maksamatta jääneistä ennakonpidätyksistä 74.308 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 11.9.1987 lukien ja korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 11.9.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei A:lla ollut ollut X Oy:n hallinnossa sellaista asemaa, jonka perusteella hänen velvollisuutenaan olisi ollut huolehtia ennakonpidätysten suorittamisesta valtiolle. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, samalla kun B tuomittiin X Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä jatketusta ennakkoperintälain säännösten rikkomisesta sakkorangaistukseen ja velvoitettiin suorittamaan valtiolle vahingonkorvauksena suorittamatta jätetyistä ennakonpidätyksistä 74.308 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.9.1987 lukien, on hylännyt syytteen ja korvausvaatimukset A:n osalta.

Turun hovioikeuden päätös 20.12.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi lääninverovirasto oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä, ja velvoittanut lääninveroviraston suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä jutun vuoksi hovioikeudessa olleista kuluista 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 15.3.1989. Lääninverovirasto on valituksessaan toistanut aikaisemmat vaatimuksensa sekä vaatinut sillä myös Korkeimmassa oikeudessa olleiden kulujen korvaamista 16 prosentin korkoineen. Lisäksi lääninverovirasto on vaatinut, että se joka tapauksessa vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

A on antanut pyydetyn vastauksen ja samalla vaatinut lääninveroviraston velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa 3.500 markalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.3.1990

Perustelut

X Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä on syytteessä mainittuna aikana ollut B. Tuona aikana A on yhtiön hallitukseen kuulumattomana prokuristina yksin hoitanut yhtiön asioita, mutta hän ei ole tehnyt sitä toimitusjohtana. Hänellä ei näin ole ollut velvollisuutta huolehtia pidätettyjen ennakonpidätysten suorittamisesta valtiolle eikä hän ole tekijänä syyllistynyt syytteessä mainittuun ennakkoperintälain säännösten rikkomiseen. Hoitaessaan yhtiön asioita hän on kuitenkin myötävaikuttanut siihen, että B on laiminlyönyt mainittujen 74.308 markan ennakonpidätysten suorittamisen määräajassa valtiolle. Siten hän on tahallaan toimellaan edistänyt B:n syyksi luettua rikosta.

Lainkohdat

Ennakkoperintälaki 19 § ja 63 § 1 momentti Rikoslaki 5 luku 3 § ja 7 luku 2 §

Päätöslauselma

Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan A:ta koskevalta osalta. Turun lääninverovirasto vapautetaan A:lle hovioikeudessa tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. A tuomitaan jatketusta avunannosta ennakkoperintälain säännösten rikkomiseen viiteentoista 80 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.200 markkaa. Lisäksi A velvoitetaan yhteisvastuullisesti kihlakunnanoikeudessa korvaukseen tuomitun B:n kanssa suorittamaan valtiolle maksamatta jääneistä ennakonpidätyksistä 74.308 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.9.1987 lukien sekä korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut jutussa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien. Lääninverovirasto huolehtii edellä tuomittujen korvausten perimisestä itse.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Lehtinen:

Ehdotus perusteluiksi: Parkanosta olevan X Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä on 10.6.1985 ja 10.10.1986 välisenä aikana ollut vuonna 1906 syntynyt B. Mainittuna aikana yhtiön prokuristina toiminut B:n poika A on, yhtiön hallituksen siihen puuttumatta, hoitanut yhtiön juoksevaa hallintoa siten, että hän on tosiasiallisesti toiminut yhtiön toimitusjohtajana. Tässä tehtävässään hän on laiminlyönyt huolehtia siitä, että yhtiön työntekijöille 1.5.1985-30.9.1986 välisenä aikana maksetuista palkoista toimitetut, yhteensä 74.308 markan määräiset ennakonpidätykset olisi suoritettu säädetyssä määräajassa valtiolle.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan lääninverovirasto ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska A on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee hänen korvata lääninveroviraston kulut täällä.

Lainkohdat

Ennakkoperintälaki 19 § ja 63 § 1 momentti Rikoslaki 7 luku 2 §

Päätöslauselmaehdotus: Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Turun lääninverovirasto vapautetaan A:lle hovioikeudessa tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. A tuomitaan jatketusta ennakkoperintälain säännösten rikkomisesta 10.6.1985-10.10.1986 30:een 80 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.400 markkaa. Lisäksi A velvoitetaan yhteisvastuullisesti 11.9.1987 korvaukseen tuomitun B:n kanssa suorittamaan valtiolle maksamatta jääneistä ennakonpidätyksistä 74.308 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.9.1987 lukien sekä korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 700 markalla 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien. Lääninverovirasto huolehtii edellä mainittujen korvausten perimisestä itse.

Oikeusneuvos Huopaniemi: A on tosin syytteessä mainittuna aikana yksin hoitanut X Oy:n asioita. Ennakkoperintälain 63 §:n mukaan ennakonpidätyksen valtiolle määräajassa suorittamisen laiminlyöntiin voi syyllistyä vain työnantaja. Koska A on ollut yhtiön prokuristi mutta ei sen hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja, jonka osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan on huolehdittava yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä, hän ei ole työnantajana laiminlyönyt suorittaa syytteessä mainittuja ennakonpidätyksiä määräajassa valtiolle. Koska ennakkoperintälain säännösten rikkomisesta, jota ei ole tehty erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa, on säädetty rangaistukseksi vain sakkoa, A:n myötävaikutusta laiminlyöntiin ei ole rikoslain 5 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan luettava hänen syykseen myöskään avunantona B:n rikokseen. Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta. Velvoitan lääninveroviraston suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa.

Oikeusneuvos Takala: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Nikkarinen, Haarmann, Paasikoski ja Huopaniemi (eri mieltä)